Ai mutta terve! Mie olen Tero, 25-vuotta nuori Porvoolainen restonomiopiskelija. Erilaisia ammatikorkeakouluja on takana jo vuodesta 2009, ja nyt on kolmas ja viimeinen yritys menossa. Tämän blogin tekstit tulevat olemaan sekoitus kirjakieltä, karjalaa, savoa ja vähän kymenlaaksoakin - kaikkea pitää olla.
Kotoisin mie olen Vehkalahdelta (Hamina), mutta ollut jo poissa pitkään paikkakunnalta, enkä tunne sitä kodikseni missään muodossa. Henkinen kotini on Savonlinnassa, mutta viime huhtikuun lopusta alkaen varsinaisena asuinpaikkana on toiminut Porvoo.
Matkailualan töitä olen tehny erinäisissä pätkissä kesästä 2011 alkaen, ja olen ollut onnekas saadessani työskennellä mahtavien ihmisten kanssa monissa eri yrityksissä. Edellisen kesän vietin Porvoon kaupungin leivissä matkailuneuvojana, ja tällä hetkellä teen töitä opintojen ohessa Porvoon Taidetehtaalla infopisteen työntekijänä aina silloin tällöin kun tarvitsevat extraajaa.
Opiskelijaelämä on maistunut minulle jo sen verran kauan, että opintotukea en ole saanut lokakuun jälkeen, enkä tule enään saamaankaan. Kyllä sitä aina jotenkin toimeen tulee, on vain kirstettävä vyötä ja toivottava kokoomuksen putoavan joskus hallituksesta. Monesti muut asiat ovat vieneet huomion itse opiskelulta, ja olen huidellut menemään sen sijaan että olisin valmistunut koulusta. Nyt teen asiat toisin, enkä anna opintojen ulkopuolisten asioiden häiritä itseäni. Vaikka se onkin vaikeaa, mutta silti kiellän itseltäni kaiken turhan. Tällä tavalla toivottavasti focus säilyy siellä, missä sen kuuluisikin olla.
Edelliset reilun 10 vuotta olen myös harrastanut erilaisia musiikillisia aktiviteettejä. Hiphop-musiikin parissa olen viettänyt jo niin pitkän aikaa, että voisin sanoa olevani suhteellisen kokenut kettu. Yhden soololevyn ja kaksi bändilevyä myöhemmin tilanne on kuitenkin edelleen maanläheinen, eikä se muuksi tule toivottavasti muuttumaankaan. Musiikkia teen siis ristimänimelläni Tero Olavi, nykyään pitkälti melankolista suomenkielistä hiphop-musiikkia, vaikka juuret ovat myös huumorin ja rokin puolella. Musiikin suhteen olen melkolailla kaikkiruokainen, mutta iskelmä saa minut näkemään punaista.
Ihmisenä mie olen rehellisesti sanottuna hyvin vaikea. Tulen helposti pintapuolisesti toimeen ihmisten kanssa, mutta tarkempi tutustuminen minuun on vaikeaa, liki mahdotonta. Haavat ovat syvät elämän karikoissa viihtyneellä, ja nuoruuden traumat eivät hevillä helpota. Perusnegatiivisen luonteen ja täysin turhan vittuilun taustalla on kuitenkin ystävällisen ja välittävä persoona joka puhuu suoraan, mutta tiettyyn pisteeseen tullessa ei kykene kertomaan omia ajatuksiaan julki. Yksineläjä, muttei kuitenkaan mikään erakkoluonne.
Olen kirjoittanut aiemmin vuosia toista blogiani selittelyn mestaria, joka kuitenkin on tullut tiensä päähän. Kyseessä kuitenkin on suunnistusaiheinen blogi, ja kun vaivat ovat pitäneet miehen jo niin kauan poissa metsistä, että paluu tuskin häämöttää lähitulevaisuudessa - ehkä mie olen luovuttaja. Tilalle on tullut toinen rakas harrastus, frisbeegolf, josta tässäkin blogissa tullaan varmasti jonkin verran kertomaan.
Etsin edelleenkin elämässä itseäni,ja omaa paikkaani tällä planeetalla. Löytyykö se Porvoosta, vai onko onni jossain muualla? Miltä tulevaisuus näyttää? Siinäpä vasta kysymyskiä, joihin vastaukset toivottavasti löydän elämässä jossain vaiheessa. Tervetuloa mukaan, matka voi alkaa!
Kotoisin mie olen Vehkalahdelta (Hamina), mutta ollut jo poissa pitkään paikkakunnalta, enkä tunne sitä kodikseni missään muodossa. Henkinen kotini on Savonlinnassa, mutta viime huhtikuun lopusta alkaen varsinaisena asuinpaikkana on toiminut Porvoo.
Matkailualan töitä olen tehny erinäisissä pätkissä kesästä 2011 alkaen, ja olen ollut onnekas saadessani työskennellä mahtavien ihmisten kanssa monissa eri yrityksissä. Edellisen kesän vietin Porvoon kaupungin leivissä matkailuneuvojana, ja tällä hetkellä teen töitä opintojen ohessa Porvoon Taidetehtaalla infopisteen työntekijänä aina silloin tällöin kun tarvitsevat extraajaa.
Opiskelijaelämä on maistunut minulle jo sen verran kauan, että opintotukea en ole saanut lokakuun jälkeen, enkä tule enään saamaankaan. Kyllä sitä aina jotenkin toimeen tulee, on vain kirstettävä vyötä ja toivottava kokoomuksen putoavan joskus hallituksesta. Monesti muut asiat ovat vieneet huomion itse opiskelulta, ja olen huidellut menemään sen sijaan että olisin valmistunut koulusta. Nyt teen asiat toisin, enkä anna opintojen ulkopuolisten asioiden häiritä itseäni. Vaikka se onkin vaikeaa, mutta silti kiellän itseltäni kaiken turhan. Tällä tavalla toivottavasti focus säilyy siellä, missä sen kuuluisikin olla.
Edelliset reilun 10 vuotta olen myös harrastanut erilaisia musiikillisia aktiviteettejä. Hiphop-musiikin parissa olen viettänyt jo niin pitkän aikaa, että voisin sanoa olevani suhteellisen kokenut kettu. Yhden soololevyn ja kaksi bändilevyä myöhemmin tilanne on kuitenkin edelleen maanläheinen, eikä se muuksi tule toivottavasti muuttumaankaan. Musiikkia teen siis ristimänimelläni Tero Olavi, nykyään pitkälti melankolista suomenkielistä hiphop-musiikkia, vaikka juuret ovat myös huumorin ja rokin puolella. Musiikin suhteen olen melkolailla kaikkiruokainen, mutta iskelmä saa minut näkemään punaista.
Ihmisenä mie olen rehellisesti sanottuna hyvin vaikea. Tulen helposti pintapuolisesti toimeen ihmisten kanssa, mutta tarkempi tutustuminen minuun on vaikeaa, liki mahdotonta. Haavat ovat syvät elämän karikoissa viihtyneellä, ja nuoruuden traumat eivät hevillä helpota. Perusnegatiivisen luonteen ja täysin turhan vittuilun taustalla on kuitenkin ystävällisen ja välittävä persoona joka puhuu suoraan, mutta tiettyyn pisteeseen tullessa ei kykene kertomaan omia ajatuksiaan julki. Yksineläjä, muttei kuitenkaan mikään erakkoluonne.
Olen kirjoittanut aiemmin vuosia toista blogiani selittelyn mestaria, joka kuitenkin on tullut tiensä päähän. Kyseessä kuitenkin on suunnistusaiheinen blogi, ja kun vaivat ovat pitäneet miehen jo niin kauan poissa metsistä, että paluu tuskin häämöttää lähitulevaisuudessa - ehkä mie olen luovuttaja. Tilalle on tullut toinen rakas harrastus, frisbeegolf, josta tässäkin blogissa tullaan varmasti jonkin verran kertomaan.
Etsin edelleenkin elämässä itseäni,ja omaa paikkaani tällä planeetalla. Löytyykö se Porvoosta, vai onko onni jossain muualla? Miltä tulevaisuus näyttää? Siinäpä vasta kysymyskiä, joihin vastaukset toivottavasti löydän elämässä jossain vaiheessa. Tervetuloa mukaan, matka voi alkaa!
